Meidän poikien edustusjoukkue pelaa tulevan kauden C2-ikäluokan SM-sarjaa! Tämä varmistui kahden päivän karsintarypistyksessä Helsingin Myllypurossa. Lauantaina pojat voittivat avauspelissä älyttömän kurinalaisella puolustuspelillä Lappeenrannan NST:n 6-1. Tämä olikin arvokas voitto, sillä lohkomme kakkosjoukkue HIFK pelasi lappeenrantalaisia vastaan 1-1 tasapelin. Lauantain iltapelissä voitettiin SB Naantali 5-1 ottelussa, jossa oli aikamoinen tukku hyviä maalipaikkoja suurempaankin maalimäärään.
Sunnuntaina matkustettiin toiseen kisapäivään, jossa vastassa oli yhdessä ratkaisevassa pelissä HIFK. IFK pelasi kotiluolassaan mylvivine kuuluttajineen (toki hallissa oli hieno tunnelma kaikille pelata!) ja tuli peliin todella kovalla sykkeellä. Tasapuntein edettiin, tehtiin kaksi ylivoimamaalia 2-2. Ylivoimaa oli harjoiteltu paljon, minkä huomasi kyllä. Äijät tiesivät, mitä haluavat tehdä ja sen myös tekivät. Tuttua Steelersin-02-päättäväisyyttä siis!
Viimeisessä erässä johdettiin peliä pitkään 3-2, mutta HIFK tuli kuin tulikin tasoihin minuuttia ennen loppua (itselle muistutukseksi: meidän pitää puhua viimeisten minuuttien ja sekuntien pelaamisesta sen kannalta, että mikä on taktisesti viisasta :) Ottelun jälkeen meille riitti tasapeli SM-sarjapaikkaan, mutta pelattiin vielä rankkarikisa, koska karsinnan sääntöjen mukaan rankkarit lauotaan aina tasurin tullessa (vaikka siitä ei sarjapisteitä saanut, vaan ainoastaan edun siinä tapauksessa, että joukkueet päätyvät taulukossa tasapisteisiin). Hoidimme myös rankkarit varmuuden vuoksi kotiin. Näin päästiin tuulettamaan suoraan SM-sarjapaikkaa, jonka lunasti sunnuntain aikana kahdeksan joukkuetta meidän ikäluokassamme. Loput joukkueet joutuvat jatkokarsintaan. Olin etukäteen ajatellut, että jos sinne joudutaan, sitten joudutaan – mutta kieltämättä eilen pelin jälkeen tajusi yhtäkkiä, kuinka arvokas tuo suora paikka oli: voimme nyt levätä kokonaisen viikon sen sijaan, että pitäisimme konetta käynnissä ja latausta yllä vielä viikon.
Illan mittaan tuli moneen kertaan havahduttua tajuamaan, että tavoite, jonka eteen on koko kesä painettu hommia aika kovalla sykkeellä, on nyt plakkarissa. Pojille tässä kohdassa mahtavan kokoiset onnittelut – se sitoutumisen ja joukkueelle omistautumisen määrä, jota tänä kesänä, ja tietysti jo aiemminkin, on nähty, on jotain aivan uskomattoman hienoa. Kiitos sitoutumisesta, toivottavasti osaatte nauttia tästä välitavoitteen täyttymisestä!
Tosiaan, tällä viikolla ei harjoitella, vaan levätään ja siirretään ajatukset pois säbästä. Sen sijaan keskiviikkona pidetään joukkueen illallistilaisuus. Tietoja tulee myöhemmin lisää.
Kiitos kaikille mukana oleville! Tämä on välillä raastavaa, mutta hauskaa! :)
-Juha
Sunnuntaina matkustettiin toiseen kisapäivään, jossa vastassa oli yhdessä ratkaisevassa pelissä HIFK. IFK pelasi kotiluolassaan mylvivine kuuluttajineen (toki hallissa oli hieno tunnelma kaikille pelata!) ja tuli peliin todella kovalla sykkeellä. Tasapuntein edettiin, tehtiin kaksi ylivoimamaalia 2-2. Ylivoimaa oli harjoiteltu paljon, minkä huomasi kyllä. Äijät tiesivät, mitä haluavat tehdä ja sen myös tekivät. Tuttua Steelersin-02-päättäväisyyttä siis!
Viimeisessä erässä johdettiin peliä pitkään 3-2, mutta HIFK tuli kuin tulikin tasoihin minuuttia ennen loppua (itselle muistutukseksi: meidän pitää puhua viimeisten minuuttien ja sekuntien pelaamisesta sen kannalta, että mikä on taktisesti viisasta :) Ottelun jälkeen meille riitti tasapeli SM-sarjapaikkaan, mutta pelattiin vielä rankkarikisa, koska karsinnan sääntöjen mukaan rankkarit lauotaan aina tasurin tullessa (vaikka siitä ei sarjapisteitä saanut, vaan ainoastaan edun siinä tapauksessa, että joukkueet päätyvät taulukossa tasapisteisiin). Hoidimme myös rankkarit varmuuden vuoksi kotiin. Näin päästiin tuulettamaan suoraan SM-sarjapaikkaa, jonka lunasti sunnuntain aikana kahdeksan joukkuetta meidän ikäluokassamme. Loput joukkueet joutuvat jatkokarsintaan. Olin etukäteen ajatellut, että jos sinne joudutaan, sitten joudutaan – mutta kieltämättä eilen pelin jälkeen tajusi yhtäkkiä, kuinka arvokas tuo suora paikka oli: voimme nyt levätä kokonaisen viikon sen sijaan, että pitäisimme konetta käynnissä ja latausta yllä vielä viikon.
Illan mittaan tuli moneen kertaan havahduttua tajuamaan, että tavoite, jonka eteen on koko kesä painettu hommia aika kovalla sykkeellä, on nyt plakkarissa. Pojille tässä kohdassa mahtavan kokoiset onnittelut – se sitoutumisen ja joukkueelle omistautumisen määrä, jota tänä kesänä, ja tietysti jo aiemminkin, on nähty, on jotain aivan uskomattoman hienoa. Kiitos sitoutumisesta, toivottavasti osaatte nauttia tästä välitavoitteen täyttymisestä!
Tosiaan, tällä viikolla ei harjoitella, vaan levätään ja siirretään ajatukset pois säbästä. Sen sijaan keskiviikkona pidetään joukkueen illallistilaisuus. Tietoja tulee myöhemmin lisää.
Kiitos kaikille mukana oleville! Tämä on välillä raastavaa, mutta hauskaa! :)
-Juha
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti